Olavi Peltola
Mitä on henkien arvosteleminen
Kaksitoista ajatusta

1. Henkien arvosteleminen ei ole vain jonkinlaista pahan- tai hyvänolontunnetta, joka on varsin riippuvaista siitä, miten puhuja on saanut minut mukaansa ja kuinka minun ajatusteni mukaisesti hän puhuu.

2. Henkien arvostelemisessa on kysymys lahjasta, oivaltamisesta, jossa pystytään arvioimaan sanomaa Raamatun kokonaisilmoituksen valossa. Siksi juurtuminen Raamatun ydinsanomaan on mitä tärkeintä. Tämän lahjan avulla uskova erottaa pääasian sivuasiasta ja osaa olla pääasiassa äärimmäisen tarkka ja joustaa sivuasioissa. Pääasia on aina Jeesus Kristus, todellinen Jumala ja todellinen ihminen, joka meidän syntiemme tähden kuoli ja nousi kuolleista ja on pian palaava takaisin.

3. On opittava erottamaan hiljainen Jumalan Hengen läsnäolo monenlaisista voimakkaista ja vaikuttavista hengistä ja valloista (vrt. 1. Kun. 19:12).

4. Henkien arvostelemisessa nähdään vielä piilevänä oleva tapahtumien oikea luonne ja kulun suunta. Nähdään asioita ”läpi”, nähdään perusteisiin. Siinä ”paljastetaan” ja ”sydämen salaisuuden tulevat ilmi” (1. Kor. 14:24).

5. Raamattu varoittaa myös selvästi, ettei edes tapahtunut ihme tai tunnusteko ole takeena profeetan oikeellisuudesta (Ilm. 13:13). On kysyttävä, houkutteleeko hän sanomallaan tai saavutuksillaan pois todellisen Jumalan yhteydestä (5. Moos. 13:1-3).

6. Erittäin tärkeä testi on profeetan ja profetioiden suhde sanomaan syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Onko ristiinnaulittu Jeesus ja uskon syntyminen Vapahtajaan kaikkein tärkeintä? (1. Kor. 2:2). Elääkö profeetta ja profetia syntien anteeksiantamuksesta? Ei riitä asian mainitseminen ikään kuin profetian liturgiseen kieleen kuuluvana, vaan henkiikö profetiasta vastaan syvä rakkaus ja yhteenkuuluvuus ristiinnaulittuun Jeesuksen Kristukseen niin, että siinä profetiassa kaikki muu on sivuasiaa?

7. Ristiin liittyy myös toinen tärkeä testi. Miten profetioissa asennoidutaan kärsimyksiin? Nähdäänkö, että Jumalan kansan tie on monen ahdistuksen kautta menemistä? Vai luvataanko siinä yksityiselle tai uskovien yhteisölle menestystä, saavutuksia, tuloksia, voimaa, kirkkautta?

”Onko heillä ollut tuskaa kuoleman ja helvetin edessä? Jos kuulet, että kaikki menee iloisesti, hauskasti, Jumalalle antautuen ja hurskaasti, sinä et saa luottaa heihin, sittenkään, vaikka väittäisivät tulleensa temmatuiksi kolmanteen taivaaseen. Sillä heiltä puuttuu Ihmisen Pojan merkki, joka on kärsimys. Tämä on risti – ainoa, oikea tuntomerkki ja varma henkien koetinkivi” (Luther).

8. Eräs vaikeus on siinä, että usein alkuvaiheessa profetiat saattavat olla arvostelun kestäviä. Vääränkin profeetan sanoma saattaa pitää paikkansa ja ainakin aluksi ja pienissä asioissa. Mutta saavutettuaan luotettavan maineen ja uskovien lakattua koettelemasta profetioita, ne huomaamatta liukuvat ensin kohti sielulli¬suutta ja sitten tulevat jo valheet. ”Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3:3).

9. Menestys ja hyvä maine ihmisten keskuudessa ei ole koskaan luotettava testi. Ilmestyskirjan pedosta sanotaan, että se voitti pyhät ja sen valtaan annettiin kaikki (Ilm. 13:7, Dan. 7:21). ”Onnistumisen rukoileminen on yleensä se epäjumalanpalvelun muoto, mitä paholainen huolellisimmin harjoittaa. Tässä on myös usein vakavimpienkin miesten heikko kohta... Suuri menestys vaikuttaa melkeinpä pakottavan tenhoavasti ja ihmiset, vieläpä kristitytkin tämän menestyksen todetessaan lakkaavat kyselemästä, kenen nimissä, minkä tunnusmerkin alla ja mihin hintaan se on saavutettu.

Koska menestys siis on voimakkain huumauskeino, tekee paholainen, tekevät väärät profeetat (Matt. 24:24) ja tekee myös merestä nouseva peto suuria ihmeitä (Ilm. 13:13), niin että sen kuolinhaavakin ihmeellisellä tavalla voi parantua. Minä sanon: Voi olla hyvinkin mahdollista, että meillä aluksi on suuria menestyksen kokemuksia, kun olemme langenneet kiusaukseen toimia ilman Jumalaa (Helmut Thielicke, Isä meidän, ss. 160-161.)

10. Saadun profetian toteutuminen on myös eräs testi. ”Profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua... kuolkoon” (5. Moos. 18:20). Mistä tiedämme, kuka puhuu oikein? ”Kun se, mitä hän on puhunut ei tapahdu eikä käy toteen... julkeuttaan se profeetta on niin puhunut” (5. Moos. 18:22). Herran sanan profeetan suussa tulee pitää paikkansa, sen on oltava tosi (1. Kun. 17:24).

11. Erityisen selvästi Jeesus varoittaa asettamasta ajankohtia (Apt. 1:7, Matt. 24:36). Jeesus ei tiennyt, mutta ihmisprofeetat ovat olleet tietävinään. Raamatun selvästä sanasta huolimatta on läpi kirkon historian syntynyt liikkeitä, jotka ovat määritelleet ajankohdat täsmällisesti.

12. Eräs aikamme harha on siinä, että profetoimisen tai yleensä ekstaattisen kokemuksen omaava ihminen ilman muuta tulkitsee saamansa sanoman aidoksi ja välittömäksi Jumalan puheeksi. Hän luulee kuulleensa ikään kuin Jumalan kuiskauksen tai huudon ja nyt hän yrittää välittää sen kykyjensä mukaan sanatarkasti eteenpäin. Siksi nykyajan profetioissa esiintyy kovin usein MINÄ-muoto.

Tämän muodon käyttö on aina ja joka kerta erittäin hämäävää. Tällä ilmaisullaan profetoija vaatii tieten tai tietämättään omalle profetialleen ilmoitusprofetian auktoriteettia ja estää arempia uskova arvostelemasta. Tarvitaan aikamoista rohkeutta arvostella sanomaa, joka vakuuttaa: MINÄ, JEESUS ITSE, NYT VARMASTI PUHUN TÄSSÄ SINULLE.

Koska aidon, UT:n mukaisen profetian tuntomerkki on, että profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset (1. Kor. 14:32), ei yhdenkään profeetan ole pakko käyttää tätä harhauttavaa minä-muotoa, joka samaistaa hänen puheensa Jumalan puheeksi.

Hurmahenkisyydestä on tullut järkeen uskomisen ohella yksi lopun ajan todellisista eksytyksistä. Se on viettelevä. Sen voima on siinä, että se korottaa uskovan joksikin. Hänestä tulee hurmahengen vaikutuksesta ”niin kuin Jumala”. Jumala puhuu nyt suoraan hänessä. Jumalan voima vaikuttaa hänessä ja hänen käsissään. Pian hänen itsevarmuudellaan ei ole rajaa. Uskovien joukon on uskottava sokeasti ja jopa pelon vallassa ja joka arvostelee, pilkkaa Pyhää Henkeä ja sitä syntiä ei saa anteeksi.

Eräs äiti hukutti lapsensa ja selitti: ”Jumala käski.” Jokainen ääni on koeteltava Raamatun sanalla ja toisten uskovien mielipiteillä. Emme saa salailla asioita, vaan pyrkiä vaeltamaan valossa. Todellinen Pyhän Hengen ääni ei koskaan kehota ihmistä tekemään mitään järjetöntä ja itseämme tai lähimmäisiä vahingoittavaa.

Miten oikein kirjoittikaan herätysten keskellä elänyt John Wesley: ”Älkää olko liian valmiita panemaan kaikkea Jumalan tiliin. Älkää uskoko helposti uniin, ääniin, vaikutelmiin tai näkyihin ja kuvitelko, että ne ovat Jumalasta. Ne voivat olla hänestä, mutta ne voivat myös nousta omasta sisimmästämme tai ne voivat olla jopa saatanasta”.

* * *

Päivitetty 30.6.2007