Jaakko Pirttiaho
Kolme kestävää perustotuutta

Luulen, että meidän jokaisen kristityn elämään tulee aikoja, jolloin joudumme erilaisilla tavoilla hämmennyksiin uskomme suhteen. Tällaisina aikoina tuntuu siltä kuin Jumala sallisi saatanan koetella meitä, sekoittaa ajatuksiamme, hämärtää näkökykyämme ja saattaa meidät tilaan, jossa koemme olevamme pimeydessä sekä itsemme että Jumalan suhteen. Näissä tilanteissa kaikki aiemmat varmat mielipiteet ja uskomukset kyseenalaistuvat – jopa koko usko kyseenalaistuu – ja uskova voi kokea olevansa kuin upottavalla suolla, missä jalkojen alle ei löydy mitään kantavaa.

Miksi Jumala sallii meitä koeteltavan? Uskon, että Hän haluaa joskus sokaista meitä ja saattaa meitä hämmennyksiin sen vuoksi, että saisi meidät seisomaan kalliolla. Hän haluaa pysäyttää meitä ja avata silmämme näkemään monista tärkeistä asioista ne keskeisimmät. Jumala haluaa lastensa seisovan sellaisten ns. tukijalkojen varassa, jotka eivät voi koskaan pettää. Näiden tukijalkojen on määrä kestää silloinkin, kun mikään muu ei kestä ja näin ollen niiden varaan täytyy voida laittaa kaikki luottamus ja koko elämä. Nämä tukijalat ovat opillisia, varmoja tosiasioita – perustotuuksia -, ja niissä uskovan olemus sidotaan kiinni Jumalan Sanaan.

Ensimmäinen perustotuus

Ensimmäinen perustotuus löytyy Roomalaiskirjeen 7. luvusta. Tämän luvun esittämän tosiasian ymmärtäminen määrittelee pitkälti kahden seuraavan tukijalan ymmärtämisen. Roomalaiskirjeen 7. luvussa Paavali kuvaa omaa elämäänsä ja huomaathan, että hän tutkii sitä oltuaan jo 30 vuotta uskossa ja Jumalan apostolina. Mitä hän sanoo olevansa tai mitä hän näkee itsessään? Hän kuvaa itseään näin:

"...minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi. Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta sitä mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen… Tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan... Huomaan siis itsessäni… että paha pysyy minussa. Minä kurja ihminen!" (Room. 7: 14-16, 18-19, 21, 24).

Paavali katsoi jo pitkään apostolina ja Herran välikappaleena olleena itseään ja totesi olevansa syntinen. Hän oli syntinen nimenomaan Jumalan tahdon mittapuun edessä, täysin kykenemätön toteuttamaan sitä. Hän havaitsi oman olemuksensa suorastaan jatkuvasti sotivan Jumalan tahtoa vastaan; lukuisat vuodet uskossa eivät olleet muuttaneet tätä surkeaa asetelmaa paremmaksi. Tämä on käsittämättömän tärkeää ymmärtää! Aina kun meiltä hämärtyy käsityksemme omasta syntisyydestämme, olemme vaarassa menettää puhtaan evankeliumin – aina kun ihminen itsessään on jotain muuta kuin avuton tarvitsija, Jeesus on jotain muuta kuin ehdoton Pelastaja.

Toinen perustotuus

Kristityn toinen, ehdottoman kestävä perustotuus on se Jumalan vanhurskaus, jonka Jumala lukee kristityn hyväksi vain ja ainoastaan uskon kautta Jeesukseen. Tämä vanhurskaus kertoo meille, että vaikka itsessämme olemme syntisiä ja ansaitsemme Jumalan iankaikkisen tuomion, Jumala hyväksyy meidät jatkuvasti yhteyteensä Jeesuksen tähden. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on hänen syntiensä sovittaja, on Jumalan silmissä puhdas ja pyhä.

Kuinka meidän ihmisten oikeustajun mukaista onkaan, että tähän taivaalliseen totuuteen tulisi joitain ehtoja. Kuinka me niin helposti miellämmekään, että Jumala näkee puhtaina vain ne, jotka elävät puhtaasti ja oikein. Mutta ei, Raamattu on tässä kohtaa ehdoton: Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room.5:5). Edelleen Raamattu kertoo meille hyvin vastaansanomattomalla tavalla, että "Hän (Jeesus) on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" (Hebr. 10:14). Sinä olet juuri nyt Jumalan silmissä kaikista ongelmistasi huolimatta täydellinen! Jeesus on todella sovittanut kaikki meidän syntimme, menneet, nykyiset ja tulevat ja siksi me voimme olla Jumalan tuomiosta vapaat. Raamattu vakuuttaa, että "nyt ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa"(Room. 8:1).

Tämän vanhurskauden sisäinen näkeminen ja siihen uskominen antaa meille meidän kipeästi kaipaamamme rauhan Jumalan kanssa (Room. 5:1). Tämä rauha ei voi luonteensa puolesta ailahdella meidän kokemustemme ja onnistumistemme mukaan, vaan se on niiden yläpuolella ja on kiinnittynyt yksin Raamatun lupaukseen. Me kestämme tämän perustotuuden varassa silloinkin, kun koemme, että syntimme riepottelevat meitä ja tahtoisivat viedä pelastusvarmuutemme.

Kolmas perustotuus

Kolmas perustotuus on se, että Herra Jeesus on meidän elämämme. Tässä olemme tekemisissä pyhityksen salaisuuden kanssa: pyhitys ei ole sitä, että sen saavuttaakseen ihminen taistelee miellyttääkseen Jumalaa, vaan sitä, että Jeesuksen oma elämä vaikuttaa lahjana hänessä kaunista ja pyhää elämää.

Tie tähän kolmannen perustotuuden löytämiseen kulkee kahden aiemman kautta. Joka ei ole syvästi käsittänyt omaa surkeaa tilaansa, eli suoranaista sisällään asuvaa kapinaa Jumalan tahtoa kohtaan ja jatkuvaa mieltymystään syntiin, ei tule koskaan löytämään Jeesusta ratkaisuna hengellisen elämän kysymyksiinsä. Ja samoin se, joka ei kykene uskomaan Jeesuksen työn riittävyyteen pelastuskysymyksessään, hän ei uskalla myöskään luottaa Jumalan toimintaan elämässään.

Siis kahden aiemman totuuden kautta tullaan tähän kolmanteen. Kristityn on nähtävä oman elämänsä syntisyys. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Pyhä Henki käyttää meidän jokaisen kohdalla paljon aikaa. Hän kaikkivaltiudessaan sallii elämäämme monia asioita, joissa joudumme näkemään puutteellisuutemme ja tunnustamaan tarvitsevuutemme.

Kuinka tämä on siis ymmärrettävä? Kolmas perustotuus tarkoittaa sitä, että kristityn oma, luontainen elämä ei tule koskaan muuttumaan. Pyhitys ei muuta meitä, vaan siinä ihmisen oma voima ja omat kyvyt miellyttää Jumalaa siirretään aina enemmän sivuun ja Jeesuksen elämää tuodaan esiin. "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä", sanoi Johannes Kastaja. Kolmannen perustotuuden varassa elävä kristitty ei ole hylännyt Jumalan tahtoa, eikä hän ole tullut välinpitämättömäksi, mutta hän on kyllä lakannut luottamasta itseensä ja luopunut uskostaan muuttua joskus vielä paremmaksi. Hän katsoo nyt kaikissa tarpeissaan ja puutteissaan Jumalan Poikaan, joka lahjoittaa hänelle kaiken elämään ja jumalisuuteen tarvittavan (2. Piet. 1:3-4).

Tämän saman taivaallisen totuuden havaitsemme Paavalin elämässä. Hän oli valmis tunnustamaan elämänsä loppuun asti, että hän oli "syntisistä suurin" (1. Tim. 1:15). Samoin hän riemullisen mielin pystyi huudahtamaan, että "en enää elä minä, vaan Jeesus elää minussa" (Gal. 2:20). Ja kun meillä ihmisillä on aina taipumusta luottaa omaan hengellisyyteemme, niin täytyi Paavalinkin kantaa jatkuvasti pistintä lihassaan, jotta hän olisi aina ja kaikessa luottanut yksin Jumalan armoon (2. Kor. 12:7-9). Tästä loppumattomasta kamppailustaan hän toteaa, että "Me aina kannamme ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin" (2. Kor. 4:10).

Lopuksi lohdutuksen sanoja

Keskeiset Raamatun totuudet Kristuksen vanhurskaudesta ja Hänen elämästään meissä voidaan ymmärtää vain oman pahuuden ymmärtämisen kautta. Siksi Pyhän Hengen yksi suurimpia tehtäviä on näyttää meille meidän oma kyvyttömyytemme. Kuinka paljon kyyneleitä tähän Jumalan kouluun mahtuukaan! Kuinka lukemattomat vilpittömät kristityt joutuvat huomaamaan itsestään, että he tekevät sitä, mitä eivät tahtoisi ja mitä he tahtovat, sitä he eivät saa aikaan?

Haluan siis lukijani lohduttaa sinua. Mitä ikinä tappioita oletkaan kokenut, kuinka suuria kiusauksia ja epäonnistumisia sinulla onkaan ollut ja kuinka surkeana kristittynä itseäsi pidätkään, Pyhä Henki on kohdallasi toiminnassa. Hän sallii suuressa viisaudessaan meidän kokea monenlaisia taisteluja ja antaa meidän nähdä omaa heikkouttamme, ettemme enää luottaisi itseemme vaan Jumalaan. Tämä on se tie, jota pitkin Pyhä Henki vie meitä itsekeskeisyydestä Kristus-keskeisyyteen.

Kolmen perustotuuden keskeinen yhteinen sisältö on siis se, että kristityn tulee kaikessa laittaa luottamuksensa yksin Jeesukseen; Hänen varassaan kristitty kestää viimeisenä päivänä kolmiyhteisen Jumalan edessä ja Hänen varassaan tulee jo nyt elää koko elämä.

* * *

Päivitetty 7.8.2007