Edellinen
I Johdatus
Joonan kirjaan
1. Katakombien Joona
Joonan kirja kuuluu Vanhassa
testamentissa ns. pienten profeettojen kirjakokoelmaan. Se
löytyy Raamatuistamme Vanhan testamentin loppupuolelta Obadjan
ja Miikan kirjojen välistä.
Kyseessä on mitoiltaan hyvin
pieni kirja. Oikeastaan se ei ole mikään kirja (vaikka niin
sanomme), vaan lyhyt kirjoitus. Siinä on yhteensä vain 48
jaetta. Niissä on kaikkiaan 689 heprealaista sanaa. Kirjoituksen
pituus on ainoastaan 2 ½ Raamatun sivua. Se on alle kaksi
tuhannesosaa koko Raamatun sisällöstä!
Mutta pienestä koostaan
huolimatta Joonan kirja on merkittävä. Sitä voisi verrata
atomiin, joka mitoiltaan on mitätön, mutta voimaltaan valtava.
Kirjan hengellinen valo on "tuhansia aurinkoja kirkkaampi".
Perustellusti Joonan kirjaa
pidetään yhtenä Vanhan testamentin tärkeimmistä kirjoituksista.
Se on Vanhan testamentin ilmoituksen korkein aste. Koska sen
sanoma tulee lähemmäksi Uuden testamentin sanomaa kuin minkään
toisen Vanhan testamentin kirjan, on ymmärrettävää, että se on
kristittyjen korkeasti arvostama.
Aivan erityistä arvonantoa
Joonan kirja nautti alkukirkon aikoina. Tämä ilmenee
piirroksista, joita on löytynyt alkukirkon kristittyjen
salaisista kokoontumis- ja hautapaikoista, ns. katakombeista.
Katakombien seinäpiirrokset esittävät tavallisesti Jeesuksen
elämän keskeisiä tapahtumia. Niitä voisi kutsua kuvitetuiksi
evankeliumikirjoiksi.
Mutta Vapahtajaamme liittyvien
aiheiden rinnalla katakombitaiteessa on myös kuvattuna mies,
joka putoaa pää edellä laivasta mereen. Laivalla olevat
merimiehet katsovat tapahtumaa avuttomina ja meressä ui
merkillinen peto, joka on valmis nielaisemaan putoavan miehen.
Katakombeissa on myös piirroksia, joissa meripeto oksentaa
miehen maalle.
Tämä katakombien maalauksissa
kuvattu mies on profeetta Joona. Hänen kuviensa esiintyminen
alkukirkon taiteessa osoittaa, että ensimmäiset kristityt
sukupolvet kokivat hänet merkittäväksi Raamatun henkilöksi.
Piirroksista päätellen Joona oli alkuajan kristityille tärkeämpi
kuin kukaan toinen Vanhan testamentin henkilö.
Tämä on mielestäni hyvin
ymmärrettävää, kun ottaa huomioon Joonan kirjan hengellisen
lähisukulaisuuden Jeesuksen sanoman kanssa. Aivan outoa ei tätä
taustaa vasten ole sekään, että Joona ja hänestä kertova kirja
koettiin tärkeäksi myös uskonpuhdistuksen aikaan.
Joonan kirjan aseman
vahvistumiseen 1500-luvulla vaikutti se, että Martti Luther,
joka piti Jaakobin kirjettä Uudessa testamentissa kevyenä
"olkikirjeenä" ja Ilmestyskirjaa toisarvoisena, piti Joonan
kirjaa tärkeänä. Luther luennoi Joonan kirjasta lyhyesti
latinaksi vuonna 1525 ja pitempään saksaksi vuonna 1526. Hän
suhtautui Joonan kirjaan yhtä vakavasti kuin katakombien
kristityt.
Lue eteenpäin
* * *
Päivitetty
16.12.2007
|