Edellinen

2.  Miksi Joonan kirja on tärkeä?

Miksi Joonasta kertova pieni Raamatun kirja on merkittävä? Tahdon viitata viiteen asiaan.

1. Tapa, jolla Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, käytti Joonan kirja korostaa sen arvoa. Jeesus mainitsi puheissaan Joonan useita kertoja. Hän viittasi Joonan saarnaan ja niniveläisten kääntymykseen, Luuk. 11:32. "He (niniveläiset) kääntyivät, kun Joona saarnasi heille", sanoi Jeesus, Matt. 12:41. Tätä tapahtumaa Jeesus piti esimerkillisenä ja hän toivoi, että juutalaiset olisivat kääntyneet niniveläisten tavoin. Jeesus puhui myös niniveläisistä, joille Joona oli saarnannut ja totesi, että he nousisivat tuomiolle yhdessä Jeesuksen aikalaisten kanssa, Matt. 12:41.

Joonan merkitystä kuvaa sekin, että Joona on ainoa Vanhan testamentin henkilö, johon Jeesus vertasi itseään. Hän ei koskaan verrannut itseään esim. Abrahamiin tai Moosekseen tai Daavidiin, mutta Joonaan hän viittasi sanomalla: "Niin kuin Joona oli merkki niniveläisille, niin on Ihmisen Poika oleva merkkinä tälle sukupolvelle", Luuk. 11:30. Joonan toiminta Ninivessä ennakoi Messiaan toimintaa Israelissa.

Jeesus sanoi myös: "Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme työtä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä", Matt. 12:40.

Joonan joutuminen tuohon tilanteeseen oli Jeesuksen mukaan sekin ennakkokuva, jossa näkyi Jumalan pelastustyön ydinasioita.

Niin kuin Joona otettiin laivalla kiinni ja annettiin kuolemaan heittämällä hänet Välimereen, niin Herramme otettiin Getsemanessa kiinni ja ristiinnaulittiin Golgatalla. Niin kuin syylliseksi havaittu Joona heitettiin mereen, jotta laivan miehistö pelastuisi, niin syylliseksi tehty Jeesus ristiinnaulittiin, jotta maailma pelastuisi, 2. Kor. 5:21.

Samasta aiheesta oli ylimmäinen pappi Kaifas ennustanut: "Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?", Joh.11:50. Tähän Johannes lisää: "Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta." Hyvin samantapaiset olivat profeetta Joonan sanat merimiehille laivalla: "Heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy", Joona 1:12.

Ja edelleen: Joonan pääsy takaisin kuivalle maalle oli Jeesuksen mielestä ennakkokuva hänen omasta ylösnousemuksestaan pääsisäisaamuna. Ei ihme, että alkukirkon kristityt mielellään piirsivät Joonan Jeesuksen viereen.

Tällähän ei ole ollenkaan sanottu, että Joona olisi pelastushistoriassa tehnyt sen, minkä Jeesus teki. Kysymys on vain sopivan vertauskuvan olemassaolosta tai ehkä pikemminkin Jumalan antamasta ennusmerkistä, jossa näkyy, mitä Jeesuksen pelastustyö hänelle ja meille merkitsi. Vastaavanlaisia ennuskuvia ovat esim. pääsiäislammas, israelilaisten pelastuminen Egyptin orjuudesta, heidän kulkunsa Punaisenmeren poikki, pronssikäärmeen valmistaminen ja turvautuminen siihen erämaavaelluksen aikana, 2. Moos. 11; 14; 4. Moos. 21.

2. Joonan kirja on tärkeä, koska Joona on vertauskuva Israelista. Israelin tottelemattomuus personoituu Joonan tottelemattomuuteen ja Jumalan rakkaus Israelia kohtaan näkyy rakkautena Joonaa kohtaan.

Tällainen havainto-opetus ei ollut Israelin profeetoille harvinaista. "Yleensä profeetat suorittivat julistustehtävänsä sanan avulla, useimmiten puhumalla, toisinaan myös kirjoittamalla. Mutta sanan lisäksi ja sen havainnollistamiseksi he varsin runsaasti käyttivät myös vertauskuvallisia tekoja. Salomon aikaisesta profeetta Ahiasta kerrotaan, että hän tahtoessaan ennustaa valtakunnan jakaantumisen repi uuden vaippansa kahteentoista osaan ja antoi niistä kymmenen Jerobeamille merkiksi, että tämä oli saava kymmenen Israelin sukukuntaa hallittavakseen, 1. Kun. 11:29-31. Jeremian piti ostaa vyö ja kätkeä se Eufratilla kallion koloon, hakea se pitkän ajan kuluttua pois ja tämän pilaantuneen vaatekappaleen esimerkkiin vedoten julistaa, että niin oli Herrakin antava paatuneen kansan tuhoutua Eufratin varsilla, Jer. 13:1-11." (Aarre Lauha).

Tällaisia Raamatun esimerkkejä profeettojen vertauskuvallisista teoista, joilla he elävöittivät sanomansa, on monia. Yksi tunnetuimmista on profeetta Hoosean avioliitto, josta tuli hänen julistuksensa havainnollistaja. Hoosean vaimo oli uskoton, mutta Hoosea rakasti häntä siitä huolimatta. Näin profeetan avioliitossa näkyi uskottoman Israelin ja sitä rakastavan Jumalan suhde.

Tällaisena havainto-opetuksena voi mielestäni pitää myös profeetta Joonan pakomatkaa ja Jumalan häneen kohdistamaa etsivää rakkautta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Joonan kirja on kirja Israelin (eli Joonan) epäuskoisesta suhteesta Jumalaan ja Jumalan rakkaudesta Israelia (Joonaa) kohtaan. Ei ole sattuma, että Joona tarkoittaa heprean kielessä "kyyhkystä", joka on yksi Raamatussa esiintyvistä Israelin vertauskuvista.

Joona ei päässyt Jumalaa ja Jumalan antamaa tehtävää pakoon. Israelille kirja opettaa, ettei sekään voi paeta Jumalaa. Israelilla oli ja on tehtävä kansojen keskellä, niin kuin Joonalla oli tehtävä Ninivessä. Jumala on ilmoittanut itsensä juutalaisille, jotta maailma heidän kauttaan kuulisi hänestä. Tämä on osa kirjan suuresta sanomasta Israelille ja kaikille Jumalan valituille.

Muitakin Israelin historian piirteitä on nähty Joonan kirjassa, vaikka edellä sanottu lienee osa kirjan keskeisintä sanomaa Joonan ajan juutalaisille. Tällaisena se oli hyvin samankaltainen sanoma kuin mitä muilla profeetoilla tuohon aikaan oli.

3. Joonan kirja on merkittävä siksi, että se osoittaa Jumalan huolenpitoa kansoja kohtaan. Vaikka se on osa Vanhaa testamenttia, se käsittelee Israelin naapurikansoja (ja periaatteessa kaikkia maailman kansoja) tavalla, joka hakee vertoja Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä. Jumalan rakkaus ei rajoitu Israeliin. Se ulottuu lyhentämättömänä Israelin rajojen yli muihin kansoihin.

Joonan kirja on "kansojen kirja" siinä määrin, että niiden yli 100.000 ihmisen joukossa, josta kirjassa on puhetta, Joona on ainoa juutalainen. Kaikki muut ovat pakanoita, ei-juutalaisia, jopa juutalaisten pelottavia vihollisia.

Joonan kirja opettaa oikeaa suhdetta niihin, jotka eivät usko Jumalaan ja niihin, jotka ovat Jumalaan uskovien vihollisia. "Ajatus, että Jumala ei ole vain juutalaisten, vaan myös pakanoiden Jumala, esiintyy jo Abrahamille ja muille patriarkoille annetussa lupauksessa, ja myöhemmin se kohtaa meitä monin tavoin profeettain kirjoituksissa. Mutta missään ei tätä totuutta ole asetettu niin korkealle ja näkyvälle paikalle kuin tässä kirjassa." (Edvin Wirén).

Kirjan otsikoksi sopisivat siksi Joh. 3:16:n sanat: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon..." Tämän rakkauden piiriin mahtuivat Joona itse, laivan miehistö ja Niniven asukkaat. Siihen mahtuvat meidän aikamme Joonat (profeetat ja puhujat) ja Israelit (vanhan ja uuden liiton kansat), jotka niin usein kulkevat omaa tietään. Jumalan rakkauden piiriin mahtuvat meidän aikamme Ninivet, Bagdadit, Kalkutat, Tokiot ja Washingtonit, Libyat, Iranit ja Irakit. Jumalan rakkaus kohdistuu kaikkiin kaikkialla, hänen ja hänen kansansa vihollisiinkin.

Joonan kirja kuvaa muita kansoja kunnioittavasti ja arvostavasti. Juutalaiset eivät ole kirjan mukaan ylhäällä ja muut alhaalla. Tarsisiin menossa olevan laivan miehistöä kuvataan hyvin myönteisesti. Se oli työteliästä, hurskasta (omassa uskossaan), ammattitaitoista ja rehtiä. Sillä aikaa kun israelilainen Joona nukkui, pakanalliset merimiehet näkivät suurta vaivaa laivan pelastamiseksi. He suhtautuivat Joonaan kunnioittavasti, inhimillisesti ja armollisesti senkin jälkeen kun oli selvinnyt, että laiva ja koko miehistö oli vaarassa hänen tottelemattomuutensa tähden. Merimiehet panivat henkensä alttiiksi pelastaakseen itsensä ja Joonan vielä sen jälkeen, kun Joona oli pyytänyt heitä heittämään hänet mereen. Lopulta he kunnioittivat Herraa ja uhrasivat hänelle teurasuhreja.

Niniveläisistä voi kertoa samoin painotuksin. He kuuntelivat Joonan julistusta, uskoivat Jumalaan ja katuivat syntejään. He rukoilivat ja paastosivat. He tekivät sen, mitä Jumala pitkään ja turhaan oli odottanut valitulta kansaltaan. Näin noista pakanallisista assyrialaisista tuli juutalaisille esikuva sadoiksi vuosiksi, jopa vuosituhansiksi eteenpäin.

Kansalliskiihkoton ja ei-juutalaisia pakanoita tasaveroisina ihmisinä pitävä asenne Joonan kirjassa on verrattavissa Jeesuksen asenteeseen roomalaisia ja samarialaisia kohtaan. Matteus kertoo, miten Herra ylisti Israelin miehitysvallan edustajaa, pakanallista roomalaista upseeria, joka uskoi häneen, Matt. 8:5-13.

Luukas kertoo, miten juutalaisten halveksimista samarialaisista tuli Jeesuksen vertauksessa laupeuden esikuva juutalaisille, Luuk. 10:25-37. Kymmenestä parantuneesta spitaalisesta vain yksi tuli kiittämään Jeesusta. "Tämä mies oli samarialainen", Luuk. 17:16, ja häntä Jeesus ylisti.

Johannes on omistanut kokonaisen luvun "samarialaiselle naiselle" ja hänen kotikaupungilleen kertoen, miten Jeesus iloiten otettiin vastaan tuossa juutalaisten halveksimassa paikassa, Joh. 4.

Samarialaisilla on liittymäkohtansa Joonan kirjaan sikäli, että Ninivestä johdettiin Assyriaa, joka valtasi aikanaan Israelin ja toi Israeliin väkeä muista kansoista. Näiden avioituessa israelilaisten kanssa syntyivät samarialaiset, joita juutalaiset syvästi halveksivat. Mutta Jeesus kunnioitti heitä.

Pähkinänkuoressa juutalaisten halveksunta muita kansoja kohtaan ja Jeesuksen arvostus vieraita kansoja kohtaan näkyy kertomuksessa samarialaiskylästä, jonne Jeesus ja opetuslapset olivat aikoneet mennä. Kun Jeesuksen opetuslapset Jaakob ja Johannes halusivat käskeä tulen taivaasta tuhota kylän, Jeesus sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan", Luuk. 9:54-55.

Joonan kirjassa on kysymys tämän mielenlaadun opettamisesta Israelille jo 700 vuotta ennen Messiaan tuloa.

4. Joonan kirja on tärkeä, sillä se on Raamatun vanhin lähetyskirja. Se käsittelee kysymystä, miten Jumala tulisi tunnetuksi Jumalan kansan ulkopuolella. Se on eräänlainen "minilähetyskurssi" jokaiselle, joka tahtoo oppia Jumalan lähetystyön perusasiat.

Lähetystyöstä Joonan kirja opettaa ainakin neljällä tavalla.

Ensinnäkin se alleviivaa liikkeelläolon, menemisen välttämättömyyttä Jumalan "kansainvälisessä työssä". Samalla se sisältää viittauksia niihin ulkonaisiin vaivoihin, joita "meneminen" lähtijöille aiheuttaa.

Joonan kirja porautuu samalla tätä syvemmälle. Kirja käsittelee myös niitä vaivoja, joita Jumalalla on työtoveriensa kanssa. Ne vaivat osoittautuvat itse asiassa paljon suuremmiksi kuin Herran palvelijoiden vaivat.

Toiseksi Joonan kirja lähetyskirjana alleviivaa voimakkaasti, että Jumalan anteeksiantamus on tarkoitettu paljon laajemmalle ihmisjoukolle, kuin mitä juutalaiset yleensä ajattelivat. Jumalan armo ulottuu yli valitun kansan rajojen. Se on tarkoitettu "pakanoillekin". Kirja jatkaa ja kirkastaa sitä opetusta, jonka Jumala antoi jo kutsuessaan Abramin: "Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille", 1. Moos. 12:3; 18:18. Kirja on suuren Jumalan suuren maailmanlähetyksen kirkas airut.

Kolmanneksi Joonan kirja on lähetyksen poikkeuksellinen oppikirja, eräänlainen "syvälähetyskurssi", koska se tunkeutuu maantieteellisten, kansallisuus-, kulttuuri- ja ilmastoerojen, lähettien kärsimysten ja uskontojen harhojen taakse ja selvittelee niitä sisäisiä hengellisiä kamppailuja, joihin ihminen joutuu, kun Herra kutsuu häntä osallistumaan valtakuntansa työhön.

Joonan elämästä, ajatuksista ja teoista kirjan lukija voi löytää itsensä ja ne ristiriidat, pelot ja kysymykset, joita hänellä on Jumalan valtakunnan ja sen työn suhteen.

Lähetystyö (ja Jumalan valtakunnan työ yleensäkin) aiheuttaa tekijöilleen suuria paineita. Eräät Paavalin kirjeiden kohdat ovat tästä ahdistuksesta järkyttäviä esimerkkejä. Stressin aiheena lähetystyö lieneekin luokiteltavissa hyvin korkealle, samalle tasolle avioeron ja vankeuden ja läheisen omaisen kuoleman aiheuttamaan henkisen paineen kanssa. Tätä taustaa vasten Joonan pakomatka on suorastaan luonnollinen.

Kirja ei peittele tai vähättele Joonan kapinaa. Puolet Joonan kirjasta (luvut 1-2) kertoo profeetan pakomatkasta. Karun realistinen on kirjan viimeinenkin luku (4), joka käsittelee Joonan vihaa Jumalaa kohtaan ja kuolemisen halua vielä senkin jälkeen, kun Jumala oli hänet pelastanut ja hän oli suorittanut julistustehtävänsä menestyksellisesti loppuun.

Jumalan palvelijoiden ei ole vaikea löytää sisimpänsä ajoittaisia tuntoja Joonan ajatuksista ja teoista. Kuolemankaipuu työn paineiden alla on yksi niistä aiheista, joista kavahdetaan puhua, mutta jonka Joonan kirja kaikessa arkisuudessaan ottaa esille. Tämä tapahtuu varmasti avuksi monille väsyneille Herran työtovereille, jotka kärsivät ajoittain samasta kaipuusta.

Käsitellessään ihmisen syviä ja usein salassa pidettyjä tuntoja Joonan kirja osoittaa, miten Jumalaan uskova ihminen voi muutosten pelossa tai mukavuuden halusta tai muista syistä torjua elämästään Herransa tahdon. Näin on erityisesti, kun se koskee Jumalan valtakunnan levittämistä muille ja osallisuutta lähetystyöhön. Kirja osoittaa, miten Jumalan oma voi väistää lähetyskäskyn elämästään ja paeta omiin selityksiinsä ja perusteluihinsa, pelkoonsa tai haluunsa elää kuten muut elävät. Ja samalla tämä kirja osoittaa, miten Jumala käyttää heikkoa ja sopimatonta astiaa suuressa työssään omaksi kunniakseen ja sielujen pelastukseksi.

Neljänneksi Joonan kirja sisältää useita käytännöllisiä opetuksia oman aikamme lähetystehtäviä ajatellen. Kirja puhuu lähetystyön koko kuvasta: lähetyskutsusta ja sen torjumisesta (luku 1), rukouksen merkityksestä lähetin ahdistuksessa ja valmistautumisessa työhön (luku 2), lähetyssaarnan ja -työn arkipäiväisestä yksinkertaisuudesta ja herätyksen luonteesta (luku 3) sekä pettymyksestä, katkeruudesta ja väsymyksestä kuolemaan asti, jota lähetti työssään ja työn jälkeen voi kokea (luku 4).

Torjunta - rukous - työ - katkeruus. Sellaista voi Jumalan valtakunnan työntekijän elämä olla käytännössä. Vaikea näistä on yleensä puhua. Mutta Joonan kirja auttaa käsittelemään juuri vaikeita asioita.

5. Joonan kirja on kuvaus ihmisessä ja Jumalan kansassa kiinni riippuvasta synnistä. Luodatessaan ihmisen olemusta, ihmisen synnin järkyttävää syvyyttä ja Jumalan armon huikeaa korkeutta Joonan kirja muistuttaa hätkähdyttävällä tavalla siitä, että Jumalan palveluksessakin olevan ihmisen voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että Jumala rakastaa ja armahtaa sananmukaisesti jumalattomia ja anteeksiantoon ansiottomia ihmisiä.

Joonan kirja auttaa meitä näkemään sydämemme salatuimpia asioita, niitä, joita meidän itsemmekin on vaikea nähdä, tai joita me emme tahdo nähdä. Joonan elämänvaiheissa näemme itsemme kuin peilistä. Ja me voimme oppia siitä, mitä me näemme.

Joonan kirja auttaa meitä myös käsittelemään niitä hankalia asioita, joita emme mielellämme itsessämme tarkastele tai jotka ovat hankalia keskustelunaiheita sielunhoitajankin kanssa. Kirjahan ei ole vain Joonan elämän ulkonaisten vaiheiden kuvaaja, vaan ennen muuta se paljastaa hänen sisäisen elämänsä polkuja, hänen pelkojaan, motiivejaan, hänen kapinoivaa suhdettaan Jumalaan, hänen vaikeuttaan elää Jumalan tahdon mukaan, hänen taipumattomuuttaan Jumalan kutsuessa häntä parannukseen ja hänen sydämensä vihaa Jumalaa kohtaan.

Lue eteenpäin

* * *

Päivitetty 16.12.2007