Edellinen

3.  Kuka oli Joona?

Kuka oli tämä pienen merkittävän kirjan Joona? Hänen taustastaan ei paljoa kerrota. Vain hänen nimensä ja hänen isänsä nimi mainitaan kirjan alussa. Hän oli Joona ben-Amittai, "Joona, Amittain poika".

Näin hänet kytketään 2. Kun. 14. luvussa mainittuun profeetta Joonaan. Muita Joona-nimisiä profeettoja ei Israelissa tunnettu.

On kuitenkin Raamatun tutkijoita, jotka arvelevat, että Joonaa ei koskaan olisi ollut olemassa. Heidän mielestään Joonan kirja on kuviteltu kertomus, jonka joku tuntematon tekijä on muokannut 5. tai 4. vuosisadalla eKr. Jotkut pitävät kirjaa legendana, toiset novellina, kolmannet satiirina, neljännet Jeesuksen vertausten kaltaisena opetuskertomuksena, viidennet myyttinä. Kaikissa tapauksissa Joona ei ole muuta kuin mielikuvituksen tuote.

Tässä kirjassa me kuitenkin suhtaudumme Joonan kirjaan ja sen nimeltä mainittuun profeettaan toisin. Pidämme Joonan kirjaa yhtä luotettavana kirjoituksena kuin muitakin Raamatun kirjoja ja Joonaa pidämme historiallisena henkilönä, joka kerran on elänyt täällä maailmassa ja kokenut sen, minkä hänen kerrotaan kokeneen.

Suhtaudumme Joonaan ja hänestä kertovaan kirjaan näin siksi, että Joonan kirja on osa Vanhaa testamenttia, johon Jeesus uskoi pienintä piirtoa myöten ja johon apostolit nojautuivat julistuksessaan, Apt. 24:14. Suhtaudumme vakavasti Joonaan siksikin, että Jeesus puhui hänestä historiallisena henkilönä ja ylisti häntä kaikkia profeettoja suuremmaksi, kuten Luther asian koki. Jos Jumalan Poika olisi tiennyt Joonan olevan mielikuvituksen tuotetta, hän ei koskaan olisi puhunut Joonasta niin kuin hän puhui.

Juutalaisen perimätiedon mukaan Joona on kuulunut profeetta Elisan oppilaisiin. Juutalaiset rabbit myös opettavat, että hän oli Sarpatin lesken poika, jonka profeetta Elia herätti henkiin, 1. Kun. 17:17-24.

Perimätietoa turvallisemmalla pohjalla olemme, kun avaamme Raamatun. Edellä mainitussa 2. Kun. 14. luvussa on lyhyt mutta tärkeä kuvaus profeetta Joonasta:

"Juudan kuninkaan Amasjan, Joasin pojan viidentenätoista hallitusvuotena Israelin kuninkaaksi tuli Jerobeam, Joasin poika. Hän hallitsi Samarian kaupungissa neljäkymmentäyksi vuotta... Hän kuitenkin palautti Israelille raja-alueen Lebo-Hamatista Kuolleeseenmereen saakka. Näin kävi toteen se, minkä Herra, Israelin Jumala, oli puhunut Gat-Heferistä kotoisin olevan palvelijansa Joonan, Amittain pojan suulla", 2. Kun. 14:23-25.

Tästä voimme nähdä neljä Joonaa koskevaa asiaa:

1. Joonan toiminnan ajankohta. Hänen sanotaan eläneen "Jerobeamin, Joasin pojan" hallituskaudella. Kyseessä on Jerobeam II, joka hallitsi juutalaisten pohjoista valtakuntaa eli Israelia Samariasta käsin 41 vuotta, (n. 786-745 eKr.). Samaan aikaan hallitsi juutalaisten kahtia jakautuneen valtakunnan eteläistä osaa Juudaa kuningas Ussia (n. 783-742 eKr.) ja siellä alkoivat vaikuttaa mm. profeetat Jesaja ja Miika (molemmat n. 745-700 eKr.).

Joonan julkinen toiminta-aika Israelissa on osunut 700-luvulle eKr. todennäköisesti profeetta Elisan jälkeen rinnakkain profeetta Aamoksen (n. 780-740 eKr.) kanssa ja juuri ennen tai osittain rinnakkain profeetta Hoosean (n. 760-720 eKr.) kanssa. Joona on hyvinkin voinut kuulla profeetta Elisan julistusta ja tavata hänen oppilaitaan, hyvin todennäköisesti myös profeetta Aamosta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että juutalaiset rabbit yhdistävät Hoosean kirjan 6. luvun "kolmannen päivän" Joonan pelastumiseen kolmen päivän kuluttua suuren kalan sisältä: "Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä", Hoos. 6:2.

Israelissa elettiin Jerobeam II:n aikoihin kasvavan vaurauden ja sotilaallisen voiman aikaa. Kuninkaansa johdolla Israel valloitti profeetta Joonan ennustuksen mukaisesti takaisin aikaisemmin menettämiään alueita "Lebo-Hamatista Kuolleeseenmereen saakka", 2. Kun. 14:25. Tämä tarkoittaa, että valtakunta Jerobeam II:n aikana laajeni lähes samaan kokoon, kuin mitä se oli ollut kuningas Daavidin aikana.

Myös kaupankäynti vilkastui taantuma-ajan jälkeen, ja tavaroita tuotiin Israeliin Välimeren kaukaisimmiltakin kolkilta. Sivistys kohosi suurimpaan kukoistukseensa sitten Salomon päivien noin 150 vuotta aikaisemmin.

Mutta vauraus ei jakautunut tasaisesti, vaan pyrki kerääntymään jo ennestäänkin rikkaille. Raha toi valtaa, joka vaikutti ihmissuhteisiin ja oikeuden jakamiseen. Köyhempi väestönosa eli entistä sorretumpaa elämää ja osa maan talonpojista menetti kansalaisoikeutensakin.

Israelin kasvaviin epäkohtiin kiinnitti julistuksessaan erityistä huomiota Joonan aikalainen profeetta Aamos. Aamosta pidetään yhteiskunnallisen vanhurskauden julistajana enemmän kuin muita profeettoja. Hän puuttui kansan johtajien jumalattomuuteen, vallankäytössä esiintyneisiin rikoksiin ja heikkoihin kohdistuneisiin vääryyksiin. "Hän oli tuomion saarnaaja keskellä hyvinvointia", mutta häntä ei kuunneltu.

Tällä vaurastumisen mutta samalla laittomuuden kasvun tiellä Israelin hengellinen elämä laantui. Israelin jumalanpalveluselämästä on sanottu, että se noina ulkonaisen hyvinvoinnin aikoina oli enää "pelkkä kuori, sydäntä vailla, voimaton varjo" entisestään. "Loistavin jumalanpalvelusmenoin ylläpidettiin virallista uskontoa, mutta muotomenon keskellä eli kanaanilainen käsitys Jumalasta luonnonhaltijana, joka ei piitannut palvelijainsa siveellisestä vaelluksesta." (Aarre Lauha)

Samalla kuitenkin tulevaisuus huolestutti ihmisiä. Itäinen maailmanmahti Assyria koki tosin lievää taantumaa, mutta sen uusi kasvu pelotti naapurikansoja.

2. Joonasta sanotaan, että hän oli kotoisin Gat-Heferistä. Joosuan kirjassa kylä mainitaan Sebulonin heimon alueen rajana, Joos. 19:13. Joonan aikana Gat-Hefer oli pieni pohjoisisraelilainen syrjäseutukylä Galilean vuoristossa noin 20 kilometriä Kinneretin (myöhemmin Gennesaretin) järvestä länteen ja vain viisi kilometriä Nasaretista koilliseen.

Gat-Hefer on nyttemmin tunnistettu paikaksi, jonka nimi on Khirbet ez-Zurra. Arkeologiset löydöt alueella osoittavat, että kylässä on asuttu noin vuoteen 600 eKr. saakka. Aivan paikan pohjoispuolella on arabialaisten asuttama El Meshedin kylä. Siellä näytetään vielä tänäkin päivänä vierailijoille profeetta Joonan hautaa. Kylän arabialainen nimi El Meshed liitty sekin Joonaan, sillä nimi tarkoittaa "marttyyrihautaa".

3. Joonasta sanotaan, että hän oli "Jumalan palvelija". Vuoden 1933 Raamatun suomennoksessa samoin kuin 2. Kun. 14:25:n heprealaisessa alkutekstissä sanotaan, että Joona oli "Jumalan palvelija" ja "profeetta".

Tässä on itse asiassa sanottu Joonasta hyvin paljon. "Jumalan palvelijoiksi" Vanha testamentti nimittää ihmisiä, jotka olivat saaneet erityisen kutsun ja tehtävän täyttää Jumalan tahtoa, 2. Kun. 17:23.

Jumalan palvelijat olivat profeettoja, Jumalan puolesta puhujia tai "näkijöitä", joiksi profeettoja myös kutsuttiin. "Jokaisen profeetan, jokaisen näkijän suulla hän oli sanonut...", 2. Kun. 17:13. Aamoksen tieto on mielenkiintoinen: "Ei Herra tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille", Aamos 3:7. Ajatus on tuttu jo 1. Moos. 18:17:sta.

Merkittävää on myös, että kun Jeesus puhui Joonan kirjan nimihenkilöstä, hän kutsui tätä profeetaksi, Matt. 12.40. Tämä kuvastaa sitä erityisasemaa, jonka Joona oli saanut Jumalalta. Hän oli Herran palvelija ja profeetta kuten Aamos, Hoosea, Miika tai Jesaja.

2. Kun 14:25:ssä sanotaan myös, että Jumala oli puhunut juutalaisille Joonan suulla ja toteuttanut sen, mitä Joona oli ihmisille Jumalan sanana julistanut. Tämä on osoitus siitä, että hän oli oikea profeetta eikä valheprofeetta, jollaisia myös liikkui juutalaisten keskuudessa (esim. Jer. 23:9-32).

4. Jonkinlaisia aavistuksia Joonan luonteestakin saatamme saada 2. Kun.14:25:stä kun muistamme, että ihmisten nimet tuohon aikaan usein kuvasivat ihmisten olemusta. Nimet olivat kuin ikkunoita ihmisen sisimpään.

Joonasta sanotaan, että hän oli "Amittain poika". Amittai on hepreaksi emeth ja tarkoittaa totuutta. Kun siis juutalainen kuuli, että Joona oli Amittain poika, Joona ben-Amittai, hän kuuli sanottavan, että Joona oli "totuuden poika". Pysyminen totuudessa on ehkä kuulunut isän perintönä Joonan luonteeseen.

Heprealainen nimi Joona puolestaan tarkoittaa "kyyhkystä". Siitäkin voinee jotakin päätellä, varsinkin, kun Raamatun ihmisillä ei useinkaan ole eläinten nimiä. Kyyhkynen on Raamatussa lempeyden, viattomuuden, rakkauden ja Uudessa testamentissa myös Pyhän Hengen vertauskuva. (Nyky-Israelissa myös naisilla on tämä nimi.) "Kyyhkysenä" Joona lienee ollut lempeä kehottaja, ehkä jonkinlainen aikansa Barnabas, jolle ankarat sanat ja kovat tuomiot eivät olleet ominaisia.

Lue eteenpäin

* * *

Päivitetty 16.12.2007