Virsi 298:1-2

Mottona Jumalan armolle voisi ottaa Tiit 2:11: "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille kansoille." Tästä armosta Paavali kirjoitti roomalaisille, että se koituu vanhurskaudeksi uskon kautta: "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat..." Room. 3:21-24. Efesolaisille Paavali kirjoitti: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta (2:8). Apt. 15:11 mukaan Paavali ja Barnabas julistavat: "Me uskomme Jeesuksen Kristuksen armon kautta pelastuvamme..."

Näissä verraten tutuissa teemoissa me askartelemme hyvin usein – eikä suinkaan syyttä. Ne ovat perustavaa laatua. Mutta armo on paljon suurempi, paljon laajempi kuin vain synteihinsä kuolleen pelastukseen liittyvä. Armo kuuluu uskonelämän alkuun, mutta myös uskonelämän taipaleelle.

Tässä kuitenkin uskova joutuu helposti kahdenlaisiin kiusauksiin. Kiusaus voi olla sellainen, että kristitty pyrkii elämään kristittynä tapahtuneitten asioiden varassa, kerran saadun armon varassa. Toinen kiusaus on se, että kristityn kilvoittelu johtaa uskonelämässä lainomaisiin ponnistuksiin ja tekoihin. Molemmat kiusaukset johtavat ulos armosta.

Mutta Raamattu sanoo toistuvasti, että uskovienkin on pysyttävä armossa. 2. Kor. 1:12:ssa Paavali kirjoittaa vaeltavansa Jumalan armossa. 1. Piet. 5:12:ssa apostoli Pietari vakuuttaa, että se armo, jossa kristityt vastaanottajat ovat, on totinen Jumalan armo. He eivät siis ole tulleet pois armosta vaan jääneet armoon. Apt. 13:43:ssa Paavali ja Barnabas suorastaan kehottavat kristityiksi tulleita pysymään Jumalan armossa. Room. 6:14:ssa Paavali käyttää ilmaisua "armon alla".

Mihin sitten kristityt ihmiset armoa tarvitsevat?

Samainen Tiitus-kirjeen kohta, josta aloitimme, jatkuu kuvauksella joka koskee armon "toista käyttöä". Armon ensimmäinen käyttö on mainittu jakeessa 2:11: Armo on ilmestynyt pelastuksesi kaikille. Ja seuraavassa jakeessa 2:12 sanotaan, että "armo kasvattaa meitä". Tässä jälkimmäisessä kohdassa ei ole kysymys pelastumisesta vaan kristityn elämästä armon varassa.

Onko joku meistä jäänyt jakeeseen 11? Kiitos Herralle jokaisesta, joka on elänyt jakeen 11 ja saanut pelastuksen armon kautta! Mutta sana jatkuu: Niitä, jotka ovat pelastuneet, armo kasvattaa. Ei kai vain ole käynyt niin, että joku on armosta pelastuttuaan antautunut jonkun muun kasvatettavaksi?

Paavalin ajatus Gal 3:24:ssa on, että laki oli ennen (siis vanhan liiton aikana) ollut kasvattaja Kristukseen. Mutta nyt laki on pelastustienä poissa. Myös kasvattajan paikalta laki on poissa. Jeesus ja armo ovat kristityn kasvattajia. Siksi galatalaiset kristityt pyrkivät väärällä tavalla kilvoittelemaan lain teoilla.

Tämä ei tee lakia turhaksi mutta se vastaa kaikkiin lain vaatimuksiin. Kristuksen armon kautta pelastetuille myös heidän kasvatuksensa tulee armon kautta. Se tarkoittaa uskovien päivittäistä paluuta Kristuksen kasvojen eteen ja lain paljastaman syyllisyyden tunnustamista, Hänen armonsa äärettömyydestä elämistä.

Galatalaiskirjeen selityksessään Luther opettaa: "Emme määrittele kristittyä sellaiseksi, jolla ei ole tai joka ei tunne syntiä, vaan sellaiseksi, jolle Jumala ei sitä uskon tähden Kristukseen viaksi lue."

Kristityn elämä ei ole itsenäistymistä Kristusta vaan se on yhä suurempaa riippuvuutta Kristuksesta. Mitä riippuvaisempia me olemme Kristuksesta (hänen teoistaan ja sanoistaan), sitä enemmän olemme kasvatettuja armon tunnossa ja ymmärtämisessä.

Uskon, että Heprealaiskirjeen kirjoittajan mielessä oli juuri tämä asia, kun hän kirjoitti 12:1-3. "Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne."

Tässä on puhetta kristittyjen jatkuvasta synnin tunnosta ja poispanemisesta ja jatkuvasta Kristukseen katsomisesta. Tulee mieleen Urho Muroman ajatus kristityistä taivaan portilla. Hän kuvasi sitä, kuinka paljon armoa tarvinnut syntinen kerran tulee taivaan portille. Silloin Jumala kysyy Jeesukselta: "Tunnetko sinä tuon ihmisen?" Muroman mukaan Kristus silloin vastaa: "Kyllähän minä tuon tunnen kun hän niin kovin usein ja jatkuvasti kävi minun luonani pyytämässä syntejään anteeksi!"